Jotain pysyvää

Tänään saimme jotain oikeasti pysyvää (tai ainakin vaikeasti pois otettavaa) tontille, nimittäin anturat! Sanotaan, että hiljaa hyvä tulee. Meidän talostamme täytyy tulla siis ihan törkeen hyvä kun etenemisvauhti on niin verkkainen. Kun tinkii hinnassa, menettää sen ajassa. Onneksi meillä on kaikki aika maailmassa!

Muotteja talon puolelta.

Pumppuauto

Isäntä pääsi letkuhommiin.

Valettua ja raudoitettua.

Peiteltiin kaverit yöksi.

Ennen valua tontilla suoritettiin raudoituskatselmus kaupungin puolesta ja hyvältä näytti. Valmismuotit ovatkin lähes läpihuutojuttu, joten siinä oli kyllä pieni ekstrasijoitus paikoillaan, varsinkin kun olemme nyt jo niin paljon alkuperäisestä aikataulusta jäljessä. En halua edes ajatella sitä minkälainen hermoromahdus olisi aiheutunut jos olisimme vielä nakutelleet itse kaikki muotit laudoista. Viiden pisteen vihje: kannattaa varmistaa oman kunnan rakennusvalvonnasta tai maanmittausosastolta, ovatko talon kulmamerkit merkitty sokkelin vai ulkoverhouksen mukaan...

Valusta mainittakoon sen verran, että kaikki sujui melko vaivattomasti. Letkuun tuli tukos joka aiheutti n. puolen tunnin tauon ja ensikertalaisena Joni oli laskenut n. puoli kuutiota liian vähän betonia, eli jouduttiin tilaamaan yksi kuutio vielä ekstraa. Onneksi palvelu oli kuitenkin nopeaa. Koko valuosuus kesti kuitin mukaan n. 3h, miinus tukostauko ja lisäbetonin nouto. Betonit anturaan tulivat Ruskon Betonilta, eikä palvelussa ollut mitään moitittavaa.

Tästä eteenpäin homma on fyysisesti raskasta, mutta palkitsevaa kun työn jäljen voi nähdä heti. Eli kivijumppa alkakoon! Eikä meillä edes ole kaikkea aikaa maailmassa, reilun viikon päähän on tilattu lattiavalu ja seinien pitäisi olla silloin tarpeeksi korkeat ja sisätäytöt ja muut asiaan kuuluvat hommat tehtynä siihen mennessä. Onneksi kesäyöt ovat lämpimiä!

Maria