Lattioiden maalaus, osa 2: välipaniikki

Kun pääsee ensimmäistä kertaa rakentamaan sisustusta tabula rasa -tilanteesta, ilman rajaavia, olemassaolevia elementtejä, tulee helposti himo saada tehdä jotain erikoista. Näin tuntuu olevan tässä meidän talossa nyt kyse ja idea maalatusta betonilattiasta on yksi näistä tosi hyvistä ideoista, ainakin teoriassa. Epoksilattioitahan on tehty jo jonkun aikaa, mutta kustannussyistä päädyimme pelkkään maaliin, jotta homman voisi tehdä itse ja rivakasti. Tässä asiassa olisi pitänyt kuitenkin ottaa huomioon muutama asia (joista meitä jo oltiinkin valistettu, mutta ei kuunneltu):

1. Maalattavan pinnan teko. Maalattavan betonin pitää olla priimaa. Ei hyvä, vaan priima. Yläkerrassa tämä toteutuikin kun lattiavalun yhteydessä pinta koneliipattiin ja me jaksettiin hioa lattia kahteen otteeseen, kerran sileällä ja toisen kerran karkeammalla (paitsi vaatehuoneissa vain kerran sileällä). Alakerrassa taas pinta oli liipattu käsin ja sitä röpelöä olisi saanut hioa useamman päivän että se olisi saatu sileäksi.

2. Maalin kiilto. Jos pinnassa on vähänkin virheitä, kiiltävä maali paljastaa kaiken. Siis ihan kaiken. Alakerran pintojen hurjuus ei yllättänyt, mutta yläkertaan mennessä iski kyllä aikamoinen paniikki kun myös vaatehuoneiden pinnat näyttivät hieman kyseenalaisilta.

Miten tästä sitten eteenpäin? Joni soitti Teknokselle ja kysyi, että olisiko mitään tehtävissä kiillolle ja selvisi, että heillä on uudehko vesiohenteinen erikoislakka, jota saa kolmessa kiillossa, kiiltävänä, puolikiiltävänä ja puolihimmenänä. Joni kävi hakemassa näytteet ja suti pienet määrät lattiaan ja heti helpotti; puolihimmeä olisi meidän pelastuksemme.

Huonommin hiottu vaatehuoneen lattia heijastaa
päivänvalossa röpelöt ja näkeehän tuosta melkein
peilikuvansa.

Maali on siis todella kiiltävää ja siinä
näkyy kaikki pölyiset jäljet, voisin vain kuvitella asuessa
koiran tassujen jäljet...

Tässä näkyy lakkaustestit, ylempänä puolikiiltävä (ei juuri eroa)
ja alempana puolihimmeä (pelastus!).

Tässäkin hieman himmeää, alakerran röpelötkin hieman
katoavat himmeämmällä pinnalla.

Täytyy kyllä sanoa, että ONNEKSI löytyi tuo lakka, olisi harmittanut todella paljon jos olisi pitänyt tässä vaiheessa luopua maalatusta pinnasta. Sävy kuitenkin on hyvä, olen erittäin viehättynyt sen pehmeästä, helmenharmaasta ilmeestä. Maali tuntuu myös mukavalta jalan alla eikä lattia ole kylmä jalan alla, vaikkei ole edes täysiä lämpöjä tällä hetkellä päällä. Pinta ei ole myöskään yhtään liukas. Tuntuu, kuin kävelisi todella ohuen kumimaton päällä.

Tilanne on nyt se, että kaikki maalattavat pinnat on maalattu vähintään kerran ja osa kahdesti tai jopa kolmesti. Maalia kun tuntuu olevan riittävästä, aiommekin läärätä sitä alakerran lattioihin ja toivomme, että kun tarpeeksi maalaa, röpelöt tasottuisivat. Jos eivät, niin sitten vain täytyy keksiä toinen vaihtoehto. Onneksi maali ei kuitenkaan sulje melkeinpä mitään vaihtoehtoa pois ja jos sen haluaa vaihtaa, on se helppo tehdä esimerkiksi perinteisempään laminaattiin.

Huhhuh, olisihan tämänkin asian voinut tehdä yksinkertaisemmin ja helpommin. Ja me kun alunperin suunnittelimme noin 100 neliötä, tasamaatontille ja pinnoiksi ihan perusvaihtoehtoja. Voi kun sitä on joskus ollutkin viisas suunnitelmissaan...

Maria

P.S. Lakan saisi myös sävytettyä Teknoksen kuultoväreihin, arvatkaas minkälainen kokeilunhalu tästä syntyi... Nyt jäitä hattuun!